• 
• 

Yli 50 vuotta mielisairaaloissa potilaana olleen Anna Lappalaisen elämäntarina nähdään tänä syksynä elokuvateattereissa. Todellisuuteen vahvasti perustuvassa Prinsessa-elokuvassa on ohjaaja Arto Halosen mukaan sanoma, joka saa katsojan miettimään suvaitsevaisuutta, ja tarina, jonka parissa viihtyy.

Kellokosken prinsessana tunnetun Anna Lappalaisen elämän merkilliset käänteet herättivät elokuvaohjaaja Arto Halosen kiinnostuksen jo 1990-luvun lopulla. Lappalaisen kuolemasta oli kulunut kymmenisen vuotta, kun Halonen ja Prinsessa-elokuvan toinen käsikirjoittaja Pirjo Toikka aloittivat aiheeseen perehtymisen lukemalla mielenterveyden historiasta mahdollisimman paljon.

– Luimme myös Anna Lappalaisesta kaiken, mitä saimme käsiimme, ja tapasimme monia ihmisiä, jotka olivat tunteneet hänet. Yksi heistä oli Ilkka Raitasuo, joka oli ollut Kellokosken sairaalassa Anna Lappalaisen hoitajana. Saimme häneltä tietoja myös muista hoitajista ja lääkäreistä, jotka olivat hoitaneet Prinsessaa, kertoo ohjaaja Arto Halonen.

Erilaisuuden kauneus ja sen hyväksyminen, ettemme ole kaikki samanlaisia, ovat Prinsessa-elokuvan tärkeä sanoma. Sen lisäksi ohjaaja Arto Halonen lupaa, että elokuva on positiivinen ja optimistinen.

– Yhteiskunnallisen sanoman välittäminen ei suinkaan ole este viihteellisyydelle eikä sille, että elokuva on suunnattu suurelle yleisölle. Ja sitä Prinsessa juuri on, vahvistaa Halonen.

Pitkä ja massiivinen taustatyö

Prinsessan tekemisen takaa löytyy valtava taustatyö, johon liittyy poikkeuksellisen laajan aineiston keräämisen ja läpikäymisen lisäksi tietenkin myös rahoituksen hankkiminen.

Elokuvan rahoituksen kokoamisessa on monta vaihetta: ensin on haettava rahoitus käsikirjoittamiselle, sitten ennakkovalmistelulle ja lopuksi itse tuotannolle.

– Suomessa on oikeastaan mahdotonta tehdä pitkää fiktioelokuvaa ilman Elokuvasäätiön ja televisiokanavan tukea. Ja näiden kahden tukijalan lisäksi elokuvan tekoon tarvitaan aina muitakin sponsoreita, kertoo Halonen.

Prinsessa-elokuvan taustajoukoista löytyy MTV3:n ja Elokuvasäätiön lisäksi Mielenterveyden Keskusliitto ja Raha-automaattiyhdistys.

– Olin hieman jopa yllättynyt, kun minulle tämän projektin myötä selvisi, että RAY on aina tukenut mielenterveystyötä ja erilaisuuden hyväksymistä. Tuntui luontevalta ja hyvältä, että saimme juuri tämän elokuvan kohdalla tehdä yhteistyötä samanhenkisen tahon kanssa.

Mielenterveyden Keskusliiton ja Koulukinon kanssa on rakennettu myös koulukampanja, jossa hyödynnetään elokuvan mielenterveyteen ja erilaisuuteen liittyvää teemaa.

– Prinsessa-elokuvan ympärille luodun media- ja sosiaalikasvatuksellisen aineiston kautta voidaan syventävästi käsitellä koululaisten kanssa erilaisuutta ja yhteisöllisyyttä, Halonen kertoo.

Kainalo: Kuinka todellinen Prinsessa on?

Prinsessa on 1940–50-luvuille sijoittuva fiktiivinen elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Vuonna 1896 syntynyt Anna Lappalainen sairastui hyvin nuorena skitsofreniaan ja julistautui prinsessaksi. Hän eli suurimman osan elämästään Kellokosken mielisairaalassa, jossa hoitohenkilökuntakin lopulta hyväksyi parantumattoman tilanteen ja antoi Prinsessan elää harhansa mukaisesti.

Vaikka elokuvan juoni on osittain kuvitteellinen, ja henkilöitä on lisäilty tai hahmoja muutettu, on Anna Lappalaisen oma elämänkaari kerrottu mahdollisimman totuudenmukaisesti.

– Katsojan mielestä voi tuntua epätodennäköiseltä, että elokuvassa tehtävä Ruotsin-matka tai vaikka pankkisalikohtaus vastaisivat todellisuutta. Silti juuri ne uskomattomimmat käänteet ovat täysin totta. Kuulimme niistä monen aikalaisen kertomana käsikirjoitusvaiheessa, sanoo Arto Halonen.

Lisätietoja:

Arto Halonen, ohjaaja, Art Films Oy
040 500 6602
arto@artfilms.inet.fi

Jouni Kempas
viestintäpäällikkö, RAY
040 5452204
jouni.kempas@ray.fi

www.ray.fi

Artikkelin on tuottanut Raha-automaattiyhdistys RAY. Artikkeli on vapaasti ja veloituksetta julkaistavissa sellaisenaan tai käytettävissä juttupohjana.